Ajattelin nyt kertoa syntymäpäiväjulistani, mutta tuli mieleen, että olenhan tässä välissä käynyt elämäni ensimmäisen kerran näyttelyssäkin.

Kyllä oli jännää, niin paljon erilaisia ihmisiä ja niitten erilaisia koiria. Menin jo melkein auton lasista läpi nähdessäni näyttelypaikan kaikki hauskat kaverit ja jutut....iskän piti viedä minut rauhoittumaan kävelylle, jotta pystyin edes näyttämään rokotustodistukseni.

Hyvinkään ryhmänäyttely 19.9.2010

Urokset
Famolas Muumipeikko JUN EH2  <---TÄÄ ON MÄ!!!!
 Itse näyttelyssä esiintyminen meni, no, pomppien vähän, mutta yllättävän hyvin kuitenkin.

Siis olenhan minä ennenkin tiennyt, että minulla on siis erinomainen häntä ja tilava runko, sekä rodunomainen runsas karvapeite. Iskän kanssa siinä kisattii kolmen joukossa, ensin saatiin punainen nauha ja sitten sininen ja sitten minä sain lopulta istua ja juoda.

Hikinen homma, mutta erinomainen tuli arvosteluksi, ja iskä oli niiiinnn ylpeä itsestään!

Sitten niihin synttäreihin.

Meille tuli kylään mun jumaloima ♥ Tyyne ♥. Kuljin Tyynen perässä (kirjaimellisesti)

ja Tyyne piti minulle jöötä, en päässyt edes omalle patiolle, saatika saanut porkkananpalaa, Tyyne vei kaikki.

Tässä me kytätään lupaa ottaa namu.

Tässä on meidän yhteinen kiva leikki. Sen nimi on "pissataan vuorotellen saman puskan päälle". Tehtiin
oikeen monta kertaa. En tiedä onko puska enää elossa vai entistä ehompi.

Mutta ah, mitäpä en tuollaiset kaunottaren vuoksi antaisi...olisin halunnut juosta enemmän sen kanssa.
Tässä Tyyne palvoo ihan väärään suuntaan, mä oon tosi kade, katsoisi edes kerran mua tolla lailla.

Tyyne saisi tulla useamminkin kylään, meillä oli kivaa yhdessä vartioidessa mustia lintuja.

 

Synttäreilläni on aika paljon porukkaa ja synttärikakkuni oli komea ja maittava. Söin sen yhdellä hotkaisulla.

 

Sain myös muita herkkulahjoja aika kasan.

Vielä pitää kertoa eilisestä ensimmäisestä (oikeasti toisesta) kerrastani Pähkinärinteen koirapuistossa.

Vaikka mitä sanotte, niin kyllä vapaana juokseminen on ihanaa! Siellä ei vaan ollut yhtään toisia koiria, minä olisin tykännyt, mutta nakkikutsua pystyttiin harjoittelemaan nytkin. Kipitin niin, että auto höyrystyi kun mentiin takaisinpäin.

ja mua vähän ramasi sen jälkeen.

Tässä Linnaisten mäki syksyloistossa, keltaista, punaista, vihreää ja ruskeaa....

Niin, syksy on tullut, puista putoilee lehtiä ja ensi viikoksi luvataan jo lunta!