Turussa järjestettiin viime viikonloppuna lappalaiskoirien kevätpäivät. Sinne mekin siis lähdettiin, vaikka en kyllä yhtään tiennyt mitä odottaa. Tarkoitus oli mennä katselemaan muita lapinkoiria ja samalla tutustua siihen, mitä tuollaisessa
TOKO-kisassa ja seuraavan päivän näyttelyssä tapahtuu. Ei, en ollut ilmoittautunut mihinkään, en edes pentukisaan, vaikka jälkeenpäin harmittikin, kun olisin niin halunnut olla mukana.

Ensin mentiin Kaarinaan hakemaan Camilla mukaan. Ja ensimmäinen ohjelmannumero oli tietysti ratsastus.

Minulle se retki oli lähinnä nuuskimista Lemun tallin maisemissa ja räntäsateen ihmettelyä.

Majoituimme Linnasmäen hotelliin, jossa oli melkoisesti jo vilskettä ja ihmisiä koirieen. Yön vartioituani perheen rauhaa sain juosta ihanalla käytävällä ja uudella metsälenkillä. Käytäydyin kuin unelmakoira. Hotellin löytäminen oli haasteellista kun Turussa on kaksi E18 moottoritietä. Ympäri pyörittiin, vaan löytyihän se lopulta.

 

Sitten mentiin Lietoon sinne näyttelypaikkaan.

Ihmetys oli suuri, kun olinkin lähes ainoa lappalaiskoira paikalla. Muut olivat kuka mitäkin.

Sirja ja Camilla värväytyivät välittömästi Anun avuksi palkintoja napomaan.

 

Minä riekuin ja rääiyn sen minkä kerkisin, kun niin paljon oli toisia koiria.

Ihmeen osaavia ne olivat, jäivät kahdeksi minuutiksi paikoilleen vaikka emännät menivät ulos.

En minä vain osaisi, juoksisin hulluna perään.Mutta iskä sanoi, että siinäpä meille tavoitetta.

Lola ja Sunny menestyivät oikein hyvin, tulivat kolmanneksi ja toiseksi.

Tässä Lola lähikuvassa ihanine silmineen:

  Ja sitten kuva siitä toisesta edes vähän mun näköisestä pennusta, joka oli kisassa mukana:

 Ja tässä yksi oikein upea koira mun mielestä

Wau!

Tässä välissä me käytiin Turun linnassa.

Tai siis muut kävi, minä olin iskän kanssa katsomassa Suomen Joutsenta, se linna kun ei halunnut koiria sinne
ja kaikki japanilaisturistin pelkäsivät mua.

Mutta muut kiipesivät, kiipesivät ja kiipesivät portaita niin että jalat tuli ihan kipeiksi ja naamat venähti:

Seuraavana aamuna aamiaisella

ja sitten uudestaan kohti näyttelyä:

Näyttelypäivä meni mulla autossa, kun olin jo ihan hurjana kun ne kaikki sadat koirat haukkui.

Katselin vaan kun prinsessakoiria tuotiin huivien alla, ettei ne kastuisi ja koetin nähdä Toitturin Niinaa, mutta ei nähty, kun me jo väsähdettiin puolen päivän aikaan ja Ninan numero oli joku 145. Lähdettiin sitten ajelemaan kotia kohti.

Sirja ja  Camillakin oli ihan poikkinaisia.

Se oli rankka mutta ikimuistoinen reissu.
Ja ens kerran mä haluun kanssa osata sen verran, että pääsen kisaamaan joko kauneudesta tai ehkä mieluummin osaamisestani. Siis pentukouluun vaan....mars!