Olen oikein urhoollinen matkustajakoira. Meillä on uusi Volvo-auto.
jonka takaosassa minulla on oma paikka. Aika ahdas, mutta mahtavat maisemat ja vielä monta tuntia. Tapasin paljon huoltoasemia jo menomatkalla, niissä oli erikoisia hajuja, meilläkin kun on siirrytty dieseliin.
Menomatkalla yövyttiin Kuopiossa, sellaisessa hotellissa missä lapinkoiratapahtumia muutenkin järjestetään.
Minulla oli ekaa kertaa elämässäni vuode. En tosin välittänyt nukkua siinä, vaan viileässä lattialla. Pakkasesta pidän, mutta Kuopiossa oli kyllä kylmintä koiranmuistiini.
Perillä Rukalla meitä odotti ihana sininen ja korkea mökki.
Nuuskin sen huolellisesti, jotta saisin käsityksen uusista paikoista. Hieman hermostutti, kun ensi alkuun en tiennyt missä on minun paikkani, mutta löytyihän se lopulta.
Heti seuraavana aamuna pääsin lumipyryyn kävelylle kohti Rukan mäkihyypyaluetta.
Kiipesimme sinne emäntäni kanssa mutta sitten alkoi emäntäparkaa kylmentää ja soitettiin kuljetusapua kotiin. Siinä meinasi vaan käydä hassusti: apu kyllä saapui ja lämpesimme mutta auton käsijarru juuttui kiinni. Odottelimme hetken, ja kaikki vuoronperään repivät sitä mutta ei auttanut - vasta kun melkein saimme yhteyden autohuoltoon niin silloin se yhtäkkiä taas alkoi toimia ja saatiin pois päältä.
Ensimmäisen seikkailupäivämme jälkeen matkamme sujui rauhallisimmissa merkeissä.
Sain jälleen kävelyseuraa ja menimme pitkin Talvijärven jäätä. Siellä oli nimittäin oikea koiralatu, joten tapasin aina välillä lajitovereita, jotka osaavat jo hiihtää. Minä en vielä saa, eikä minulla kyllä ole suksiakaan....
Jotkut retket olivat parempia kuin toiset.
Tässä on tallikissa Hirmu. Se vain meni Mirkan syliin lämmittelemään.
Tässä Sirja ratsastaa (tölttää) islanninhevosvaelluksella. Tuo iso ruskea on Glampi-niminen hevonen.
Ihana iltamaisema. Sitten olikin jo piiitttkkään kotimatkan aika.
Heippa vaan Ruka!!!
