Tässä pari valokuvaa kerrankin valoisan aikaan tehdyltä Linnaisten lenkiltä.

Olen aika kova vetämään taluttimessa. En ymmärrä miksi emme pääse nopeammin eteenpäin.
Toisten koirien tapaaminen jännittää aika kovasti, mutta on samalla myös hauskaa.
Joskus räyhään niille ja joskus huomaan ne vasta myöhään.

Joinakin aamuina Linnaistentielläkin sai kahlata syvässä lumessa,
ja kiipeillä korkeille lumikasoille tien reunoilla.

Leikkimökkikin melkein upposi lumeen. Jokohan tämä lumentulo loppuu?

Tänään olen ollut lenkillä harjoittelemassa vähän vilkkaamman tien reunassa kulkemista.

Illalla joudun vielä kylpyyn, se on jotenkin kivaa ja samalla outoa
- etenkin juoksentelu ympäriinsä sen jälkeen....nuolen itseäni mutta vettä on aina vain.

Kohti talvilomaa tässä mennään!