Tänä vuonna tulikin sitten heinäkuun helteet. Meille pörröisille se nyt ei ole ihan ihanneilma, mutta minkäs voit, ja läähättämällä siitä selvitään, joskus uimallakin

tai ainakin kahlaamalla.

Huomaa et mulla on aika laihat jalat kun oon käynyt uimassa!!

Tämä on puolestaan mun kotiamme. Pinkki, ei ehkä meidän miesten väri, mut vesi on märkää ja ihanan kylmää!!


Olen nyt huimat yhdeksän kuukautta, eli aika iso pentu jo. Siis kun mun karvat on kuivat.

 

Opettelen edelleen hyviä tapoja lenkillä, jotenkin kun minulta aina pääsee valtava haukku kun näen toisen koiran, niin siitä pitäisi päästä vähitellen eroon. Mutta kun minä niiin rakastan niitä toisia koiria!!Tässä ollaan äiskän kanssa
kartanontien lenkillä.

suhtaudun epäilevästi vain erikoisiin ääniin (ukkoseen, biljardiin, kirkuviin lapsiin, ruohonleikkuriin ja naapurin remontin ääniin). Pidän edelleen nakeista, aivan mahdottomasti. Juoksentelen vapaana takapihalla ja lenkillä kuljen jo pitkässä pitkässä narussa. Se minua harmittaa kun nyt niin harvoin pääsen metsälenkille, äiti ja iskä kun eivät
tykkää hyttyskatraista, joita siellä vilisee. Mökki on ihan paras paikka, " metsityn" siellä hetkessä, partioin koko järveä haukahduksillani ja odotan kun sorsan poikaset tulevat uimaan meidän rantaan...siinäpä herkullisia pikku paloja, vain kun vielä saisi kiinni...niillä on hauskaa kanssani, treenaavat lähelle tuloa ja pitävät kummallista ääntä kun pyydän meille "teelle"...

 

Olen siirtynyt isojen poikien ruokavalioon "napperoihin", joita syön kaksi kertaa päivässä. Aamuisin lehdenhakumatkalla popsin myös ruohoa aamiaiseksi. Olen jo sisäsiisti, ja lenkillä tietää kyllä milloin olen menossa "pusikkoon", hyörin ja pyörin  siihen malliin ja suuntaan  kohti ojanpohjaa.

Jorvin pihalla mä sain ekan mäkkäriateriani, maistoin kananugettia ja ranskalaista perunaa. Oli muuten kuuma!

Sellainen asia kuin punkit rasittavat isäntää ja emäntää kovin, nyppivät niitä pois (saan silloin paljon nappeja ja herkkuja...) ja aina päättävät ostaa apteekista sitä punkkimyrkkyä sen yrttipannan sijaan, joka minulla on eikä näytä yhtään toimivan. Onneksi olen kuitenkin säästynyt käärmeenpuremalta, juuri nyt Piian ystäväkoira on sen vuoksi tiputuksessa ja toivottavasti paranee pian.

Olen katsonut tässä kuussa monta jalkapallomatsia, vaan nyt on loppuottelut vuorossa tänä viikonloppuna. Sitten voin keskittyä harjoittelemaan toisen koiran haukun kuulemista videolta ja treenata hiljaa olemista.Mutta ihan parasta on kun mulle luetaan, kuten tässä, vaikka hevoskirjaa.

 Tässä mun äiskän kesälierihattu, kesti vähän tottua siihen. Ollan Glimsin talomuseon
puutarhassa.

 

 Hyvää kesää!!!