Tammikuu alkoi oikein talvisessa säässä. Nora ja Nea-serkut kävivät minua ulkoiluttamassa. Hauskinta oli takapihalla peuhaaminen, ja pullon metsästäminen; kävelyretki meni suurelta osin pomppiessa ja talutinta syödessä. Onneksi olen nyt oppinut aika hyvin jo siitä eroon, mutta alkukuusta se oli ihan pop vielä.

 

Kävin myös rokotuksessa, kaikki hyvin sanoi lääkäri mutta kannuksista kannattaisi olla yhteydessä kasvattajaan.

Kävelyillä olen tavannut jo aika monta kivaa koiraa, etenkin naapurin Lyyli kiinnostaa minua, se kun jostain syystä tulee samaan pihaan meidän kanssa. Aika rauhallinen se on, minä vaan hyörin ja pyörin kun näen sen kävelyllä.

Meillä kävi Camilla, Sirjan nettikaveri Turusta,  kaksi yötä kylässä.

Ihanaa on myös pitkät metsälenkit - mutta aina emme päädy ihan sinne minne piti, ja illallahan ei pimeällä sinne voi mennä, mutta siellä on nyt aivan loistavat maisemat.

Jarkkokin vie minut joskus ulos, sitten kyllä juostaan koko matka.

 

Olen oppinut antamaan tassua, give-me-five ja menemään maahan ja kaikki nämä vaikka peräkkäin. Tällä hetkellä opettelen tekemään pujottelua iskän jalkojen välistä.

 

Rakastan meetwurstia ja nakkimakkaroita, niin ja lauantaimakkaraa. Valitettavasti ne eivät kuulu ruokavaliooni vaan ovat vain harvinaisia herkkuja silloin tällöin.

Minut on myös ylennetty: olen saanut omakseni yhden nojatuolin, mutta vain sen. Ja tänä viikonloppuna minulla olikin paljon kavereita kylässä kun Mirkan marsut tulivat meille kun Mirka on risteilyllä. Ne on kivoja vinkuvia ja iloisia tyyppejä, mutta haukuin ne varmuuden vuoksi ensin.